Mediakasvatus
Tietyn tehtävän löytää helposti painamalla ctrl+ f ja kirjoittamalla tehtävän numeron:
B1: Harjoituksia kuvan rajaamisesta
 |
| Etätöiden tekeminen jatkuu edelleen. |
 |
| Koe tekniikan ihmeet Heurekassa |
 |
| Huoli nuorten syrjäytymisestä kasvanut pandemian aikana |
Alkuperäinen kuva, josta lähdin rajaamaan:
Montaasi. Valitsin montaasikuvaksi kuvan, jossa oli hyvin selkeästi kohdistettu katse, sillä se teki työstäni paljon helpompaa. Mielenkiintoista, miten pienilläkin asioilla kuvan tunnelmaa saa muokattua.
Kumpikin harjoituksista oli hauska tehdä, rajaaminen oli näistä kahdesta kumminkin suosikkini. Valmista kuvaa rajatessa on paljon enemmän kontrollia, kuin kuvien rinnastamisessa.
B4: Meemi
B5:
- Vaikuttavat uutiskuvat voivat jäädä mieleen pitkäksikin aikaa
- Valokuvat ovat tärkeä osa historiaa
- Kuvista usein jää mieeleen paljon asioita, vaikkei sitä hetii sisäistäisi
- Uutiskuvista ajatellaan usein, että ne ajavat jotain tiettyä agendaa tai sanomaa, vaikka kyseessä olisi neutraali kuva
- Epäeettinen kuvankäsittely
- Omat säännöt kuin muussa valokuvaamisessa
- Millainen on todenmukainenn uutiskuva?
- onko puolueettomuus edes mahdollista?
B6:
Käytetyt kuvat:
B7:
- Nykyään photomanipulaatio on paljon helpompaa kuin ikinä.
- Miltei kenellä tahansa on mahdollisuus käyttää näitä työkaluja.
- Kuka tietää millaista kuvanmuokkaus on tulevaisuudessa?
Kuvanmuokkauksesta voi olla hyötyä muunmuassa elokuvissa, joissa kuva- ja videonmuokkaus on halvempaa kuin efektien tuottaminen ilman niitä.
Pelottavaa kumminkin on, miten yleisiä kuvanmuokkauksista on tullut. Joskus emme edes tiedä, milloin kuvaamme muokataan. Esimerkiksi snapchat ja TikTok palveluita on aikaisemmin huomautettu siitä, että sovellus automaattisesti esimerkiksi kaventaa kasvoja.
Suuri pelko on tietysti se, miten kuvanmuokkaus vaikuttaa näiden kuvien mukana kasvaviin lapsiin. Kuvanmuokkauksilta ei voida välttyä, joten nyt olisi hyvä kehittää tapoja, joilla voidaan korjata vääristymiä, mitä muokatut kuvat varsinkin ihmiskehosta luovat.
B 8: Valitsin vertailtavaksi Fazerin Aito mainoksen, jossa on vanhempi nainen ja karhu syömässä spagettia Kaunotar ja Kulkuri elokuvaan viitaten, saatetekstillä “Rakkaudesta se ihminenkin hotkii”. Kyseinen lause on parodia suomalaisesta sanonnasta “rakkaudesta se hevonenkin potkii”. Kuvan luontoteemaa käytetään myös mainostamaan tuotteen vegaaniutta. Karhun käyttäminen mainoksessa myös tuo mukaan suomalaismielisyyttä, onhan kyseessä kuitenkin kansalliseläin.
Toiseksi mainokseksi valitsin “Suomen Roskakalat” mainoksen, jonka on tehnyt Pidä Saaristo siistinä Ry. Mainos matkii vanhanaikaisia opetustauluja joita jokaien on nähnyt, jos ei koulussa, niin antikvariaatin ohikulkiessa. Teos kiinnittää huomion, sillä ensisilmäyksellä ei välttämäti tajua, että taulun kaikki kalat on tehty erilaisista roskista. Ensimmäisenä katsoin että osa kaloista oli oikeita ja vain osa roskista tehty. Mainoksessa käytetään myös hyväksi Suomen kieltä, kun roskakallalle annetaan ihan uusi merkitys.
B9:
B10: Stereotypiat ovat olleet osana ihmisten elämää jo monien vuosisatojen ajan ja aian niitä tuntuu vain ilmestyvän lisää. Milloin ikinä onkaan jokin ihmisryhmä, josta voidaan tehdä stereotypioita, näitä tehdään. Monet stereotypiat ovat haitallisia sekä niihin kuuluville ihmisille, sekä heidän lähipiirilleen. Myös kasvaville lapsille stereotypiat, joista he kuulevat ja näkevät esimerkiksi televisiossa ja sosiaalisessa mediassa voivat vääristää vielä nuorille aivoille monet asiat ihan toisenlaisiksi.
Näitä stereotypiota, sekä niiden mukamaista rikkomista ovat mainoksissa usein esillä. Hyvä vertailu esimerkki on esimerkiksi se, miten värejä käytetään eri tuotteista. Jo itsessään se, että miehille ja naisille on erilaiset hygieniatuotteet, shampoot, deodorantit, jopa hammasharjat ovat karkeasti sukupuolitettuja kaupan hyllyillä. Koska eihän itseään kunnioittava nainen ikinä haluaisi harjata hampaitaan sinisellä hammasharjalla, jossa on kaiken lisäksi leijona, kun kaksikymmentä senttiä kalliimpi vaaleanpunainen ja kukilla koristeltu hammasharja ajaa täysin saman asian.
Vaikka näistä onkin jo päästy aika hyvin eroon nykyisessä yhteiskunnassa, on rasismi myös iso osa mainosten historiaa. Ei tarvitse kuin katsoa yksi suomalainen lakritsimainos parin vuosikymmenen takaa.
Toisaalta nykyään on myös näytetty mainoksia, joissa rikotaan näitä yleisiä sukupuolirooleja. Gillette- parranajovälineiden mainoksessa näytetään miten mieheys on muutakin kuin taistelemista tai remuamista. Koko mainoksen ajan toistettiin sanontaa “Boys Will be Boys”, eli “Pojat ovat poikia”. Naisten hygieniatuote mainoksissa näytetään, miten naiset pystyvät mihin vain.
Lapsuus mainoksissa on aina mielenkiintoista. Mainoksia kuitenkin tekevät aikuiset, jotka useimmiten ammentavat teemoja ja ideoita omasta lapsuudestaan ja nostalgiastaan. Ja tietysti, pitäähän mainosten myydä leluja. Toisaalta lelumainoksista itsessään on tullut nostalgian lähde. Itsekin myönnän joskus katsovani youtubesta kompilaatiota mainoksista, joita näytettiin kaksituhattaluvun alussa.
En tiedä, todennanko itse jotain stereotypiaa muunsukupuolisena henkilönä, kun kerron että itse tykkäsin lapsena katsoa juuri niitä “poikien ohjelmia” leikkiä sukupuolirooleilla ja pienenä. Toivoisin vain että nyt kasvavat lapset saisivat kasvaa maailmassa, jota eivät valtaisi täysin stereotypiat. Meitä on maailmassa monenlaisia.
B11: Animaatiot
B13: Meemeiltä ei voi välttyä, vaikka haluaisi. Niillä vastataan keskusteluihin, ilmoitetaan uutisista ja jopa mainostetaan brändejä. Suurimmaksi osaksi niitä kuitenkin käytetään niiden alkuperäiseen tarkoitukseen, eli hauskuuttamaan ihmisiä. Usein ne perustuvat johonkin tiettyyn mediaan, tai hauskaan puujalkavitsiin. Joskus meemit tosin lähtevät elämään täysin omaa elämäänsä. Paras esimerkki tästä on Pepe the Frog, alunperin “Boys Club” sarjakuvassa seikkaillut sammakko, josta tuli vuosien varrella. Äärioikeiston vihasymboli. Aiheesta on tehty dokumentti nimeltä “Feels Good Man” joka on katsottavissa yle Areenassa. https://areena.yle.fi/1-50702097
Meemit ovat iso osa nykykulttuuriamme ja myös osa monia alakulttuureja. Miltein jokaisella yhteisöllä tuntuu olevan omat meeminsä, ja minusta se on vain mahtavaa. Itse nautin suuresti esimerkiksi Tumblr yhteisön omista meemeistä liittyen nettisivuun itseensä.
Ikävä kyllä kaikki meemit eivät kuitenkaan ole vain hauskuuttamassa kaikkia. Kuten jo mainitsin, monet meemit ovat ruvenneet elämään omaa elämäänsä. Joskus rasistisissa, seksistisissä piireissä. Joskus voi myös olla vaikeaa tajuta, mitkä meemit ovat vain viatonta hauskuutusta, ja mitkä taas levittävät sanomaa, joka voi olla hyvinkin haitallinen. Onkin tärkeää yrittää olla tarkka siitä, mitä jakaa netissä. Ja kuunnella myös muita.
B14: Otin vertailuuni kaksi nostalgista peliä lapsuudestani. Myös multiplayer pelinä toimiva Cave chaos 2, joka on Mario tyylinen tasohyppelypeli, sekä Charger escape, joka on ratkaisuijen etsimeen keskittyvän hevospeli.
Cave Chaos 2, jonka lyhennän tulevaisuudessa CC2, on ilmeeltään hyvin hauska ja yksityiskohtainen pikselipeli. Charger escape taas on linettömällä, miltei vektorimaisella tyylillä kuvitettu peli. Pelin piirrustustyyli on yksinkertainen, mutta toimiva, varsinkin kun kyseessä on Point and Click, tyylinen peli.
Cave chaos on peli, jossa pelaaja kontrolloi pientä hamsterihahmoa. Charger escapessa taas hahmona on periaatteessa pelaaja itse, joka etsii ja kerää esineitä, joita tarvitaan, että pelissä pääsee etenemään.
Kumpikin peli on omalla tavallaan hyvin koukuttava. Cave Chaos 2, varsinkin kaverin kanssa pelattuna on hauskaa ja luo kilpailuhenkisen ilmapiiriin, sillä vaikka yksi hahmo kuolisi, voi toinen vielä jatkaa, saaden kaikki pisteet tasosta. Charger escape taas tuli pelattua monta kertaa lapsena ehkä juuri sen takia, että kun patternit oli oppinut, oli peli hauska vetää uudestaan ja uudestaana ulkoa oppien.
Pelejä on tietysti vaikea lähteä kritisoimaan, sillä kumpaankin liittyy hyvin paljon nostalgiaa. Mutta peleissä on myös omat heikkoutensa
B15:
B19:
Otin vertailuuni somepersoonien Lakko, eli Eric Savolaisen ja NaaGin, eli Janne Naakan profiilit. Kuminkin henkilö on minulle tuttu, sillä kummankin videoita on tullut katsottua videoita. Kummallakin heistä on hyvin omanalainen, tuttu tyylinsä.
Kumpikin heistä julkaisee tililleen suurimmaksi osaksi selfietä ja muita omakuvia. Joskus heidän kuvissaan on mukana myös tuotesijoittelua. Sponsoroidut postaukset ovat kuitenkin yksi tapa, joilla somehenkilöt tekevät työtään. Lakon kuvat usein humoristisempia, hauskoja, joskus liittyen hänen kanavallansa muodostuneisiin sisäpiirin vitseihin. Lakon fanikunta on suurimmaksi osaksi melko nuorta, ja tämä myös näkyy hänen postauksiensa tunnelmassa. Harvemmin hänellä on surullisempia, vakavempia kuvia. Ja tämän takia ne harvat kerrat, kun hän postaa uutisia surullisemmista asioista,synnyttävät ne usein keskustelua. Lakko yrittää usein pitää työelämänsä erossa arkielämästään. Siksi monille tuli pysäyttyvänä yllätyksenä, että Lakko ja hänen vaimonsa olivat saaneet kaksi keskenmenoa parin vuoden sisään.
Janne Naakka postaa omakuvia, ruokakuvia, mutta myös kuvia esimerkiksi asunnostaan. Hänellä on myös melko tarkka estetiikka, jota hän ylläpitää. Monissa kuvissaan hänellä toistuu samanlainen väripaletti ja valaistus. Hän myös poseraa poikaystävänsä/aviomiehensä(siitä on aikaa kun olen katsonut hänen videoitaan, en tiedä ovatko he naimisissa) kanssa. Hän on avoimesti homoseksuaali. Hän ja monet hänen ystäväpiirinsä tubettajat olivat minun nuoruudessani näkyvimpiä sateenkaari-ihmisiä. Hänen katsojakuntansa nykyään koostuukin hieman vanhemmasta väestä kuin Ericin.
Yhdistäviä tekijöitä ovat selfiet, omakuvat, sekä kuvat kumppaneitten kanssa. Kaupalliset yhteistyöt ja oman estetiikan ylläpito ovat myös yhdistäviä tekijöitä, vaikka ne näyttävätkin täysin erilaisilta riippuen tubettajasta.
Valitsemillani henkilöillä on melko samanlaista sisältöä. Riippumatta someista, he usein postaavat samat asiat, saadakseen paremman kantavuuden esimerkiksi kuvilleen ja uutisilleen. Kummallakin tubettaja on kuitenkin uhtenäisykksiä myös tavasta, miten he mainostavat youtube videoitaan. He kumpikin omat melkoisia mestareita luomaan houkuttelevia thumbnail-kuvia ja otsikoita videoilleen. Verrattuna instagram sivuihinsa, kummallakin on humoristisempi persoona heidän tubekanavillaan. Tämä ei kuitenkaan luo oloa feikistä persoonasta, pikemminkin vain siitä että tällä alustalla näytetään tämä puoli, ja tällä puolella otetaan hieman rennommin. Onhan kummallakin imago jota pitää yllä.
Kuinka olla oma itsensä sosiaalisessa mediassa, jossa pitäisi myös mainostaa itseään?
Toisaalta on joskus voimauttavaa, kun saa hetkisen ajan olla joku ihan muu. Versio omasta itsestään, jolla on asiat hallussa ja joka jaksaa laittaa meikkiä joka päivä. Ikävä kyllä tässä on omat vaaransa. Mitä sitten, kun yhtäkkiä hukkuukin siihen omaan somepersoonaansa. Identiteetti on vaikea asia jo normaalissa elämässä, mutta onhan se vielä vaikeampaa somemaailmassa.
Olen itse joutunut tekemään profiilityötä sosiaalisessa mediassa, sillä myyn omaa taidettani ja otan osaa projekteihin. Ja nämä huomioon ottaen, oman profiilin ylläpitäminen on tärkeää. Minulla on esimerkiksi tumblr- blogisivustolla eri blogi omalle taiteelleni ja toinen yleiselle pelleilylle. Twitterin puolella en ole niin paljon koittanut brändätä itseäni, mutta olen kumminkin saanut siellä suhteellisen paljon seuraajia. Ei sille voi mitään että sisällön tuottaminen voi usein olla hyvinkin vaikeaa. Brändit näkyvät elämässäni lähinnä siinä, mikä mainosrenkutus jää soimaan päähäni tai siitä millaiset botit lähettävät viestejä instagramissa, luvaten olevansa oikeita brändejä, jotka etsivät influenssereitä. Haluaisin itse olla positiivinen ihminen somessa, joka kumminkin tarvittaessaan sää äänensä kuuluviin. Olisihan se myös mukavaa, jos taiteeni saisi huomiota ja jos totta puhutaan, on se myös saanut! Joskus niin paljon että sitä on ollut jopa hieman vaikea hallita. Näitä tapauksia on kuitenkin noin kerran kolmessa vuodessa.
Kommentit
Lähetä kommentti